Seurasaari

Muistan kun lapsena teimme paljon retkiä seurasaareen. Etenkin juhannus tuli vietettyä usein siellä ja muistan miten pitkä matka saareen oli, miten tylsää siellä oli ja miten nopeasti jäätelö piti syödä etteivät lokit ennättäneet ensin.

Musta on aina hauska miettiä, miten viisivuotias Charlotta olisi reagoinut joihinkin juttuihin, kuten lähelle kaupungin sykkeeseen muuttamista. Koska niin vain muutimmekin yhtäkkiä aika lailla saaren viereen. Yhtäkkiä saareen saattoi tehdä lenkkejä tai mennä vaikka vain nopealle kävelylle. Muuttoja on seurannut tämänkin jälkeen, mutta onneksi äidin luota on yhä lyhyt matka saareen. Charlotta on vähän vanhempi, vähän viisaampi, vähän kiitollisempi, mutta ihan yhtä lumoissaan sen kauneudesta kuin ennenkin.

Jotkin asiat ovat kuitenkin muuttuneet tai sitten muistot ovat haparoituneet vuosien aikana. Nimittäin Seurasaareen vievä silta on ainakin kymmenen kertaa lyhyempi kuin se oli silloin lapsena ja lokkejakin on enemmän. Voi turisteja – tulitte juuri sinne yhteen paikkaan syömään jäätelöä, jossa se myydäänkin epäsuoraan lokeille!

Mitäs muuta? Rokkishortsti kuuluvat ehdottomasti kesään, samoin tumma huulipuna, takkuinen tukka (okei, se kuuluu asiaan läpi vuoden) ja topin alta vilkkuvat bikinit. Kengät voi jättää kotiin, samoin ulkonäköpaineet. En ole ikinä osannut hävetä vartaloani, vaikken olisi siitä pitänytkään.

Äiti, kiitos kun menet meidän kanssa retkille vielä aikuisenakin, teet eväät ja keität kahvit termariin (ja ihmettelet vain vähän, miksi seurasaareenkin pitää meikata).

Inspiroivia hetkiä

Inspiroivia hetkiä ovat ne, jotka saavat henkesi salpautumaan.

Tai kenties ne, kun aivoista ei tunnu ottavan selvää ja ajatukset juoksevat maapalloa ympäri?

Inspiroivia asioita ovat ne, jotka saavat sinut pysähtymään.

Tai ehkä sellaiset, joiden ohi juokset kiireessä ja vaikka kovasti yrität sitä piilottaa eikä sille ole edes aikaa,

hymy karkaa huuliltasi.

Nämä minä huomasin.

Juuri teroitetut, sateenkaaren väreissä hehkuvat värikynät, joiden elämäntehtävä on varmastikin tehdä maailmasta parempi ja värikkäämpi paikka.

Lapsen pieni, mutta innokas käsi kurkottamassa kyniä ja harkitsemassa värejä. Mitä paperille tänään piirtyy?

No – joskus inspiraatiota ei tarvitse etsiä kauempaa.


Se aito ilo kasvoilla, kun ehdotan yhdessä piirtämistä.

Se, kun kynä koskettaa paperia ja luo jotain uutta.

Ne kahvihetket.

Ne pöytään katetut keskustelun alut, loput ja välissä olevat naurut tai surut.

Kuviin eksynyt pieni, siro ja rehellinen käsi.

Aina valmis tekemään, kokemaan ja leikkimään.

Malttamaton tyytymään paikoilleen olemiseen.

Hän päätyykin inspiroimaan muita.

Tähän sopi vielä yksi koirakuva,

joka saa hymyilemään.

Scroll to top