Loma Rodoksella, Kreikassa

holiday in rhodes

lindos acropolis

rhodes architecture
Arkkitehtuuri Rodoksella on kaunista. Kuva Lindokselta, mikä on ehkä kaunein paikka koko saarella.

lindos rhodes

Rodos oli aurinkoinen, lämmin ja kaunis. Ajattelin lomaparatiisin eroavan Kreikan yleisestä tilasta, mutta kuten Ateenakin – se oli täynnä vastakohtia.

Ensimmäisenä (vai oliko se toisena?) yönä ukkosti kovaa. Käperryin lähemmäs miestäni ja kuuntelin sateen piiskaa ohuen ikkunan läpi. Lopulta nukahdin levollisesti, eikä loppureissun ajan ikkunan läpi kuulunut muuta kuin turisteille tarkoittettuja hittibiisejä ajalta ennen Charlottaa ja iltaisin ohi kiitäviä mopoja. Aamuisin parasta oli katsella yläkerran parvekkeelta merta ja avata ovet kokonaan – tuntea merituuli asunnon läpi ja nauttia aamukahvia hotellin pahvimukista. Musiikki tuntui pahenevan loppua kohden ja viimeisenä päivänä meidän osittain vatsatautinen tiimimme ei voinut muuta kuin nauraa sille ja antaa mennä toisesta korvasta ulos (tai suusta pönttöön).

Päivät kuluivat altaalla, auringossa, seikkaillen, säikähdellen katukoiria, ihastellen maisemia ja järkyttyen sadoista kesken erävistä olevista taloista. Vähintään joka kolmas talo näytti enemmän tai vähemmän hylätyltä, mutta niin siellä vaan oli pyykit kuivumassa ja telkkari päällä. Viiletimme autolla saaren läpi ja jännitystä aiheutti muukin kuin uusi, tuntematon auto. Tien vierustalla oli tasaisin väliajoin muistomerkkejä menehtyneistä nuorukaisista, eikä sitä ajelua katsellessa edes ihmetyttänyt miksi. Saaren vuoristoa ja maisemaa sai ihasteltua parhaiten autosta, mutta se myös vei meidät perhoslaaksoon, upeaan Lindokseen ja Tsambikan rannalle.

Perhoslaakso tarjosi mukavan patikointireitin varjossa, mutta perhosia näimme yhteensä kolme (ja jättimäisen mehiläisen, jota en jäänyt tutkimaan sen tarkempaa). Lindoksen Acropolikseen saimme kiivetä pitkän ylämäen, ihastella kapeita katuja ja väistellä aasien kakkaa. Perillä näimme upeat rauniot, uskomattoman kauniit maisemat ja ehkä maailman hiljaisimman ja vanhimman huoneen. Lindos oli postikorttimateriaalia – valkoisiin ja turkooseihin rakennuksiin olisi voinut unohtua, mutta hyvä ruoka ja jano ajoivat meidät pois paratiisista. Tsambikan ranta oli kaunis, mutta harmillisen tuulinen, niin kuin koko saari oikeastaan. Rannan vesi oli kirkasta ja houkuttelevaa, joten talviturkki lainehti mielellään aaltojen mukana kesäunille.

Paras ravintola oli tripadvisorissa ykkössijaa pitävä yksisarvinen. Jostain syystä tuon tittelin paikkansapitävyys yllätti, mutta ihastus oli aitoa ja äkillistä. Mojito maistui melkein yhtä hyvältä kuin kotibaarissa, pizza oli sellaista kun sen kuuluukin olla ja Nutellaletut niin hyviä, etten edes jaksanut loppuun saakka. Omistaja puristi kädestä, hymyili aidosti ja nauratti torvensoitollaan sekä Zeus-esityksellään. Kotiin lähdimme masut täynnä, hymyt kasvoilla ja lahjaksi saatu kreikanlippu kourassa.

Reissulla nukuin paljoin, koukutuin kindleen ja kirjoihin, nautin drinksuja altaalla ja sain reppuun uusia elämyksiä. Sain ystävän uudesta aurinkovoiteesta, löysin rusketusrajat ja muistin taas, miksi on kuitenkin niin ihanaa palata kotiin ja arkeen.

Suosittelulista:

Atlantica Princess hotelli
Rodos cars vuokrauspalvelu
Perhoslaakso
Lindos ja Acropolis
Pegasus ravintola

rhodes holiday

 

 

 

 

 

 

Tummat pilvet

IMG_1674

IMG_1672

IMG_1667mm

Photos by Inka Lähteenaro

Maanantait ovat helposti sellaisia mietiskelyn päiviä. On uusi aamu, uusi viikko ja lyhyt loma kenties takana päin. Viikonloppu oli ehkä ihana, mutta aamulla sataa ja on harmaata. Onko pakko nousta? Kaikki tunteet ovat oikeita ja niille jokaiselle löytyy oma paikkansa pääkopasta. Negatiivisia tunteita voi kuitenkin olla vaikea käsittää. Minun lyhyt ohjeeni niiden käsittelyyn on: anna niiden tulla, mutta muistaa päästää niistä irti. Älä pelkää liikaa. Muista keskittyä hyvään.

Sytytin aamupalapöytään kynttilään tuomaan lämpöä ja valoa harmauteen. Otin sateenvarjon mukaan matkaani, sillä olin varma, että päälleni sataa ja kovaa. Vaan enhän minä sitä tarvinnut ja nyt ulkona paistaa aurinko kirkkaampana kuin koskaan. Näkevätkö kaikki sen valon?

Sinä, joka unohdat sateenvarjosi kotiin joka ikinen kerta ja kävelet sateessa joka ikinen päivä – tämä runo on sinulle.

Tummat pilvet by Charlotta T.

Tumma pilvi katoaa aikanaan.

Se lähtee tiehensä, kun se ymmärtää, ettei sille ole varattu pysyvää paikkaa tällä pallolla. Se kiertää eri kylissä, ikkunoissa, täysissä busseissa ja jopa Miamin hiekkarannoilla, mutta lopulta se lähtee aina tiehensä.

Ajan kanssa.

Mutta jos erehdyt katsomaan sitä silmiin, se kuristaa sinua kaulasta, puristaa sydämesi lyttyyn ja painaa leukasi rintaan. Se pelottaa jokaisella sisäänhengityksellä enemmän.

Voinko sen piilottaa sinulta?

Se pelottaa vielä tänäänkin, koska oli päiviä, jolloin se ei lähtenytkään.

 Se jäi asumaan pitkäksi aikaa eikä lähtenyt, vaikka pyysi kiltisti tai vaikka huusi sille kurkku suorana. Se istui olalla, osoitti sormellaan ja hengitti niskaan. Se kertoi, ettei mistään tule yhtään mitään ja ettei sinusta tule ainakaan sitä mitä haluat.

Se tuuditti uneen, mutta herätti yöllä kymmenen kertaa pissalle.

Se herätti aamulla, mutta sammutti valot niin, että jouduin toimimaan pimeässä.

Se murskasi minut lopulta niin moneen osaan, että palapelin kokoamiseen meni vuosia, eikä lopputulos ollutkaan kuin kannessa.

Yllätys oli suurempi kuin osasin kuvitellakaan, sillä palapelistä tulikin parempi.
Siitä tuli kiiltävämpi, sen osat muotoutuivat yhteen paremmin kuin ennen ja se näytti kauniimmalta.

Se on minun lempipalapelini, enkä enää koskaan halua nähdä alkuperäistä versiota.

Voinko sen piilottaa sinulta?

Tumma pilvi katoaa aikanaan.

Se lähtee tiehensä, kun ymmärrät, ettei sille ole varattu pysyvää paikkaa sinun pallossasi. Se kiertää eri ruuminosia läpi, kutittelee varpaista ja kainaloista ja jopa kyynelkanavista, mutta lopulta se lähtee aina tiehensä.

Älä anna sille liikaa aikaa.

Mutta jos erehdyt kutsumaan sen sisälle, avaa jokainen ikkuna ja tuuleta jokainen matto. Pudistele petivaatteet ja komenna se ulos. Sinä rakastat jokaisella uloshengityksellä enemmän.

Sinä rakastat vielä tänäänkin, koska oli päiviä, jolloin et tiennyt rakkaudesta.

Tänään muistat oppineesi siitä eikä enää pelotakaan juosta kaatosateella ulkona ilman kenkiä.

Sillä tumma pilvi katoaa aikanaan.

Scroll to top