Aamiainen Kiilassa

P5040001

Coffee break

Kiila

Tänään aamu alkoi Kiilan aamupalalla ja hyvällä seuralla ihanan Anun (joka on muuten loistava kosmetologi) kanssa. Yrittäjäystäväni ovat kiireisiä, joten lounastreffit tai aamupalan syöminen yhdessä ovat kätevä tapa ehtiä silti nähdä. Olen kyllä myös aamuihminen, vaikka nykyään on tullutkin nukuttua myöhempään. Varsinkin nyt kun on valoisaa ja aurinko paistaa tuntuu ainoastaan loogiselta nousta sängystä ajoissa.

Pidän Kiilasta varsinkin näin aamun aikaan. Vaikka näköala onkin kiireinen, on tunnelma sisällä ravintolassa rauhallinen.  Ihmisiä, autoja ja ratikoita valuu tasaiseen tahtiin ohi ja Stockmannin näyteikkunat houkuttelevat ostoksille. Sisällä ei kuitenkaan ole mihinkään kiire ja hälinää voi seurata lasin läpi. Se on kaupungeissa ihaninta – istahtaa vain alas kahville ja antaa katseen kiertää laiskasti vilkkailla kaduilla.

Kun aamupala on syöty on aika hypähtää tuon kiireen joukkoon ja suunnilleen juosta bussiin. Vaikka ei varsinaisesti olekaan kiire minnekkään.

Niin, ja mitä tulee Kiilan aamiaiseen, se on mielestäni oikein hyvä. Sopivan runsas. On muutama leipävaihtoehto, hyvät salaatit, jogurtit ja myslit, lämpimät vaihtoehdot ja hyvä kahvi.

Mene metsään

prkl

13086935_10154262761102249_3622297959183915159_o (1)

13072856_10154262758657249_3037165170868206018_o

Mene metsään.

Oli kyse sitten ruoanlaitosta, tekstistä, suhteesta tai yrityksen perustamisesta. Mistään ei tule valmista, ellet ota ensimmäistä askelta ja ryhdy hommiin.

Mikä on pahinta mitä voi tapahtua? Ehkä kompastut, ehkä kaadut tai ehkä opit jotain. Valmis et kuitenkaan ole missään tapauksessa. Valmiiksi et koskaan tulekaan. Tiesithän sen?

Pääset kyllä perille, joten älä enää laske tunteja reissun alkuun. Matka on jo alkanut ja olet kyydissä tälläkin hetkellä. Mutta tässä se pelottavin osuus: olet itse vastuussa siitä, minne päädyt.

Kannattaa pitää silmät auki. Katso ikkunasta ulos ja näe muutakin kuin ohi ajavat autot. Näe naapurin parvekkeelle istuttamat kukat ja ikkunassa kiinni olevat siniset nappisilmät. Ota lapsesta mallia.
Katso peiliin, mutta älä keskity ihonväriin tai kilogrammoihin. Tutki kehoasi, mutta älä keskity sen heikkouksiin. Tunnista kykysi itkeä koko sydämestä tai nauraa niin kovaa, että koko talo ratkeaa.
Hämmästele ruumiinosiasi, mutta älä arvostele niiden eroavaisuuksia. Mitä sormesi luovat? Minne sinun jalkasi kulkevat?

Kävele eteenpäin itsevarmasti ja ryhdikkäästi.  Ota tanssiaskeleita. Hiivi, jos siltä tuntuu. Hyppää!

Ja jos silti tuntuu, että olet umpikujassa eikä ratkaisua löydy,

mene metsään.

13123181_10154262849382249_8125668365139867879_o (1)

Scroll to top