Tietynlainen avoimuus iho-ongelmista ja aknesta puhuttaessa täällä blogissa ei ole aina pelkkää kivaa. Aknen hoitaminen ei ole kivaa. Monien eri hoitojen kokeileminen on kaikkea muuta paitsi kivaa – varsinkin kun mikään niistä ei tunnu toimivan.
Silti – koska nämä ovat niin yleisiä juttuja – haluan jakaa omia kokemuksiani, vaikka se tarkoittaakin sitä, että joudun sanomaan ei miljoonalle MLM-yritykselle (onko mitään kauheampaa, kuin se, että yritetään käyttää hyväksi ihmisen epätoivoa?) ja kuunnella vinkkejä siitä, kuinka veden juonti voisi auttaa tai omenaviinietikka, tyyliin.
Mitä olen oppinut tähän mennessä on se, että tarvitset todella paljon kärsivällisyyttä mihin tahansa hoitokeinoon. Ja aknetyyppejä on monia. Se, mikä auttaa minulle, ei välttämättä auta toiselle. Ja myöskin – akne on ihan pebasta ja on todella vaikeaa löytää yhtä hyvää luotettavaa tietolähdettä siitä. Mutta – kuinka hoitaa hormonaalista aknea?
MINUN AKNE & ERILAISET RUOKAVALIOT
No, joka tapauksessa – takaisin omiin kokemuksiini, iho-ongelmiin, akneen ja taisteluun. Kun viimeksi kirjoitin aiheesta, olin aika toiveikas. Olin siihen mennessä jo ymmärtänyt, että kohdallani akne oli ja on täysin hormonaalista. En kertonut sitä silloin – mutta olin myös kokeilemassa jälleen yhtä uutta keinoa. Mitä tulee ruokavaliomuutoksiin, yritin keskittyä nimenomaan ruokiin, jotka tasapainottaisivat hormoneja. Mutta pelkillä ruokavalion muutoksilla en tuntunut pääsevänsä kovin pitkälle. Ja myöskin.. sanon sen vain suoraan: todella tarkka ja super super terveellinen ruokavalio ei ole mua varten. Syön kuitenkin aika terveellisesti. Olen ollut kasvissyöjä yhdeksänvuotiaasta saakka. Syön paljon hedelmiä, kasviksia, kuitua ja yritän myös huolehtia riittävästä proteiinin saannista. En ole puhunut aiheesta juurikaan blogissa, mutta minulta löytyy historiaa syömishäiriöistä ja liika stressaaminen ruoasta ja ruokavaliosta ei ole henkisesti minulle hyväksi. Pastan ja suklaan syöminen silloin kun huvittaa on terveellisempää mulle, kuin niiden syömättä jättäminen.
DIM – LUONNOLLINEN TAPA TASAPAINOTTAA HORMONIT
Uusi hoito, josta olin todella innoissani oli DIM. Se on lyhenne sanalle diindolylemthane – se on käytännössä ravintolisä, joka toimii kehossa niin, että se tasapainottaa hormoneja. Aine on samaa, jota saa vaikkapa parsakaalista. Tosin parsakaalia pitäisi syödä naurettava määrä, jotta saisi saman määrän tuota dimiä. Joten dim on luonnollinen vaihtoehto tasapainottamaan hormoneja.Internet on täynnä hyviä kokemuksia tuosta aineesta, etenkin jos ongelmana on punoittavat näpyt ja hieman lievempi akne. Olen yhä aika vakuuttunut tästä aineesta, vaikka se ei itselleni toiminutkaan. Söin sitä noin kuukauden, yhden purkin (toki olisi ollut hyvä kokeilla sitä pidempäänkin, mutta jos luet tekstiä eteenpäin, ymmärrät ehkä miksi en voinut). Dim on jotain, jota saatan kokeilla uudestaan tulevaisuudessa koska kuten sanoin, se on mielestäni hyvä ja luonnollinen vaihtoehto jollekin, joka kärsii aknesta, mutta ei niin pahassa mittakaavassa kuin minä.
HORMONIT HYPPIVÄT SEINILLE
Jo ennen dimien aloittamista ja niiden jälkeen, kärsin aika pahasti hormonaalisesta epätasapainosta. Kutsun sitä hormonaaliseksi epätasapainoksi, koska parempaakaan nimitystä en sille keksi, että kehoni ei tuntunut toimivan normaalisti. Käytännössä akne oli pahin, mitä ikinä – kutiava, todella kipeä ja jopa vertavuotava. Mahdoton sietää. Sen lisäksi tukka alkoi kirjaimellisesti pudota päästä – sitä lähti suihkussa, suihkun jälkeen, sitä irtosi vaatteisiin, takkiin, lattialle ja sänkyyn. Luonnollisestikin aloin vähän panikoimaan. Aknen ja hiustenlähdön lisäksi kuukautiskiertoni ei ollut säännöllinen ja olin jo pidemmän aikaa ollut vähän huolissaan siitä. Joten soitin lääkäriin.
PCOS – HORMONIHÄIRIÖ?
Olin 99% varma, että saan PCOS diagnoosin. Tunsin monia, joilla on tuo häiriö ja omat oireeni olivat samantyyppisiä. Olin etukäteen jo ahdistunut, koska tuo hormonihäiriö vaikuttaa myös lastensaantiin. Lääkärini otti kaikenlaisia testejä, mutta kaikki tulivat takaisin normaalina. Se ainoa testi, jota en saanut tosin, oli munasarjojen ultraus – eli oikeasti katsoa, että ovatko ne normaalit vaiko monirakkulaiset. Sain vain suosituksen pillereiden aloittamisesta ja ehkä Roaccuttan kuurista sen jälkeen.
No, koska munasarjoja ei oltu ikinä katsottu ja halusin tietää tilanteeni, varasin ajan yksityiselle – jonka jouduin maksamaan tietysti itse. Ja olin helpottunut saadessani tietää, että minulla ei ollut PCOS:ää – tosin olisin toivonut gynekologin olevan hieman vakuuttavampi päätelmässään. Ylipäätään arpapelillä valittu gynekologi ei tuntunut ymmärtävän tilannettani ja koin saavani huonompaa hoitoa, kuin julkisella puolella. No, joka tapauksessa en saanut tuota diagnoosia onneksi ja olen iloinen ja helpottunut, että olen jokseenkin terve ja normaali. Sain taas suosituksen pillereiden aloittamisesta.
ALOITIN TAAS PILLERIT
Nyt päästään siihen pelottavaan osioon – kun kerron, että syön taas e-pillereitä. En edes ole varma, miksi se tuntuu niin isolta jutulta – ehkä koska aloitin tämän koko jutun sillä, että halusin olla ilman hormoneja ja jotenkin ’luonnollinen’. Ja kuinka olo oli jotenkin hyvä ilman hormoneja. Mutta oikeasti – en ole koskaan kärsinyt pillereiden sivuvaikutuksista. Mielialanvaihtelut? Saatan olla ihan millä vaan tuulella 365 päivää vuodessa – ja sellainen vain olen.
Ja nyt kun olen syönyt niitä jo yli kuukauden – minulla on hyviä uutisia. Hiustenlähtö loppui lähes heti pillereiden aloittamisesta ja iho on jo tasaisempi, terveempi ja siihen ei enää satu.
Olen alkanut miettiä e-pillereitä ihan uudesta perspektiivistä – ehkä ne eivät ole vain pillereitä, vaan lääkkeitä? Vaikka en onnekseni kärsi siitä hormonihäiriöstä, josta luulin kärsiväni, selvästi kehoni ei toiminut normaalisti ja hormonit olivat epätasapainossa. Ehkä pillerit ovat se, mitä kehoni tarvitsee. Ainakin tällä hetkellä. Ja jos se tarkoittaa sitä, että joudun syömään niitä lopun ikäni tai monta vuotta? No, nyt kun olen kokenut kivuliaan, vertavuotavan aknen (jota ei voi edes meikata) ja hiustenlähdön – tuntuu se olevan pieni hinta helpotukselle.
Aina ei tarvitse jaksaa taistella kaikkea yksin, ilman mitään apukeinoja. On ihan ok ottaa se apu vastaan, syödä se ravintolisä tai ottaa se pilleri.
Loppujen lopuksi, enhän voittanut masennustakaan luonnollisesti – vaikkakin se on paljon vakavampi tilanne. Masennuslääkkeet olivat tärkeässä roolissa parantumisessa.
Kuvat ovat tällä kertaa vähän erilaisia tyypilliseen aknepostaukseeni verraten. Kuvat ovat kuvaussessiolta marraskuulta. Iholla on kilo meikkiä, mutta aknehan näkyy silti. En editoinut kuvia. Hassua sinänsä, mutta tällä kertaa minulta ei edes löydy kuvia aknesta pahimmillaan. Mutta tilanne oli siis vielä tästä hieman pahempi.
.. ja vielä pari nauravaa kuvaa muistuttamaan siitä, että elämä ei ole ihan niin vakavaa.
Photos: Susanna Pomèll / Healthyhair
Tiedän jo tähän mennessä, että siellä ruudun toisella puolella on paljon aknesta kärsiviä. Miten teidän iho voi? Oletteko te kuulleet dimistä? Oletteko kokeilleet? Entä onko teillä samanlaisia kokemuksia hormonaalisesta aknesta? Onko joku muukin aloittanut pillerit pitkän harkinnan jälkeen?
