Ainakin sata syytä rakastaa Suomea

Suomen satavuotispäivä pakottaa kirjoittamaan vähän kotimaasta. Sanon pakottaa, mutta olen oikeastaan halunnutkin kirjoittaa siitä jotain jo pidemmän aikaa. Kirjoittaa juuristani ja jakaa niitä asioita, joita pidän kauniina ja ihanina täällä.

style blog

Mutta mistä aloittaa?

Tuntuu, että meillä on niin paljon sellaisia asioita, joita tulee pidettyä itsestäänselvyytenä. Matkustaminen on opettanut arvostamaan kotimaata vielä enemmän. Meillä on paras, puhtain ja herkullisin juomavesi – ja saamme kylpeäkin siinä. Meidän julkinen liikenne on mieletön (vaikka VR onkin vitsi talvisin). Meidän koulut on maailman parhaimpia ja ne ovat ilmaisia.

Ihmisinä me saatetaan olla ujompia, mutta rakastan sitä, että saan ottaa bussin ja matkustaa määränpäähäni rauhassa ilman ylimääräistä hölynpölyä. Ja rakastan sitä, kun tuntematon kadulla tai baarissa pysäyttää ja kehuukin yllättäen – sitä sattuu harvemmin, mutta sitä arvostaa sitäkin enemmän.

orange dress riga

1 & 2 kuva: Susanna / Healthyhair

Ja kun joku tuttu kävelee ohi – nostan heti pääni, hymyilen ja halaan. Suomalaiset ihmissuhteet ovat syvempiä ja jotenkin arvostetumpia. Jos lounastreffeistä on puhe, ne laitetaan kalenteriin. Ja jos sinä kysyt minulta miten minä voin, niin vastaan sinulle – rehellisesti, kertoen myös ne ikävät jutut. Ja kysyn sinulta saman kysymyksen – enkä hyväksy vastaukseksi pelkästään ”ihan hyvää”.

Suomalaisuus yhdistää. Ehkä musta talvi ja kylmät yöt saavat arvostamaan vielä enemmän niitä pieniä asioita? Marras- ja joulukuussa huomaan olevani täynnä rakkautta ja haluan suunnitella glögi-iltoja ja nähdä kaikkia läheisiä – muuttaa hyväksi jotenkin sen kurjuuden, jossa kaikki me olemme, enemmän tai vähemmän. Sitä aina ajattelee, ettei pimeys vaikuta, kunnes huomaat olevasi unessa iltapäivältä neljältä.

kuva: Viivi N. Media

Ja sitten on se Suomen kesä. Kun luonto herää ja valo osuu myös niihin kaukaisimpiin nurkkiin. On helppo hengittää ja kävellä kaduilla, jotka ovat aina puhtaat. Kuka tietää, ehkä jopa hymyillä tuntemattomille.

En välttämättä asu koko elämääni Suomessa, mutta kotini on ja tulee aina olemaan täällä, järvien ja metsien luona – niin ja ruokakauppojen, jotka ovat täynnä terveellisiä ja raikkaita ruokia.

Ihana Suomi. <3

suvilahti graffitis

Minä ymmärrän sinua

dresden germany by night

.. edes vähän. 

Haluan palata aiheeseen, josta kirjoitin vähän aikaa sitten. Jaoin tarinani vakavasta masennuksesta (täällä). En ole varma, mitä odotin postaukselta, mutta olen enemmän kuin onnellinen siitä, miten hyvin te otitte sen vastaan. Ilmeisesti moni on sitä mieltä, että siitä on hyvä puhua. Olen samaa mieltä.

Masennus on jotain, jota kävin läpi noin viisi vuotta sitten. Se tuntuu siltä, että siitä olisi sata vuotta – tai tapahtui jossain toisessa elämässä. Tiedän, että osa ihmisistä ajattelee masennuksen olevan kroonista, mutta minä uskon, että se on myös jotain, josta voi parantua.

depression mental health blog

Mutta miksi puhun aiheesta vasta nyt?

Luulen, että tarvitsin noiden vuosien kuluvan, ennen kuin halusin ajatella koko aihetta uudelleen. En olisi mitenkään voinut kirjoittaa siitä aikaisemmin – minulla ei olisi ollut voimia tai oikeita sanoja. Kompastelen sanojen kanssa vieläkin. Aihe on niin hauras, että pelkään rikkovani sen. Me kaikki koemme masennuksen tai ahdistuneisuuden eri tavalla. Me kaikki koemme mielenterveyden eri tavoilla. Mutta se mikä meillä kaikilla on yhteistä on juurikin se – mielenterveys. Meillä on jokaisella sellainen.

Nykyisin pidän itseäni “masennusvapaana”. Minulla ei ole ollut muutamaan vuoteen mitään lääkitystä, eikä terveystiedoissani ole enää aktiivista masennustilaa. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö joskus aina olisi vaikeaa. Meillä kaikilla on joskus vaikeaa. Jos murrat jalan kerran, se on vähän hauras hetken – ja helpompi rikkoa ensi kerralla, ehkä? Kannan ikuisesti kipeitä muistoja mukanani ja aina välillä on pakko katsoa taaksepäin – ihan vaan, jotta muistaa olevansa oikealla tiellä – ja että asiat voisivat olla paljon huonomminkin.

Blogissani puhun pinnallisista asioista. Jaan meikkilookkejani, asujani. Matkustelen ja kerron pienistä kivoista asioista. Levitän positiviisutta – tai ainakin yritän. Mutta haluan teidän tietävän mistä tulen – en vain päätynyt tähän pisteeseen kävelemällä auringonpaisteessa.

Haluan jatkaa mielenterveydestä puhumista aina välillä. Haluan kätevästi – tai ei niin kätevästi – yhdistää sen meikkipostauksiin ja kauniisiin tuotteisiin, joita rakastan. Haluan tehdä tyylipostauksia ja jakaa asukuvia – koska minun ei tarvitse enää piilotella itseäni ja hymy, jonka näette kuvissa on oikea. Haluan kertoa tarinoita maista, joissa olen vieraillut – koska en ikinä uskonut näkeväni niitä. Haluan kirjoittaa, koska se on yksi lahja, jonka sain.

depression my story blog

Olen niin kiitollinen siitä elämästä, jota elän nyt. Rakastan elämääni. En enää herää aamuisin vain halutakseni mennä takaisin nukkumaan – haluan nousta ylös ja olla omassa ja muiden elämässä läsnä. Ja vaikka olenkin nyt hyvässä paikassa elämässäni, minä silti ymmärrän sinua. Ja kannustan sinua. Sinäkin pystyt vaikka mihin – uskon, että toivoa on jokaiselle.

Sillä ei ole väliä, missä olet nyt.

Saatat olla sikiössä sängylläsi verhojen ollessa suljetut. Saatat olla sairaalassa tuijottamassa tyhjiä seiniä ja kuuntelemassa hiljaisia huoneita. Saatat olla rahaton. Saatat olla rikki. Saatat pidättää hengitystäsi pidellen vain eilistä käsissäsi.

Ja pahin kaikista: saatat olla yksin. Saatat olla enemmän yksin, kuin mitä olet koskaan ollut. Saatat epäillä olemassaoloasi.

Meidän välillä voi olla kokonainen manner, mutta tiedä tämä:

Minä ymmärrän sinua.

Ja joku päivä, oli se viiden tai kymmenen vuoden päästä, sinä ymmärrät myös.

Postauksen kuvat kesältä Dresdenistä, Saksasta. Teimme kaupunkiin lyhyen visiitin, jonka aikana ehdimme nähdä kauniita rakennuksia, syödä herkullisia burgereita, ihmetellä jotain festivaalia (ja laulaa tuttuja biisejä mukana) ja ajaa kahtasataa autobaanalla. Alin kuva meikistä, johon löytyy video-ohje täältä.

 

 

Scroll to top