Sillä on ainakin blogi ja hyviä kauneusvinkkejä. Ja sukunimi, joka kuvastaa hyvin tukan tilannetta.
Mutta vastataakseni kysymykseen ja oikeastaan väistäen sen nerokkaasti – kerron teille 10 faktaa minusta.
1. Liioittelen kaikkea aina vähän tai paljon. Yleensä liioittelun taso käy ilmi asiayhteydestä, mutta siitä ei mainita ainakaan minun osaltani (voitte siis olla kiitollisia, kun paljastin tämän teille näin heti alkuun). Jos minulle on käynyt jotain tavallista, mutta hauskaa – on se kertomuksen jälkeen valtavaa ja hulvatonta.
2. Olen aamuvirkku. Herään aina kellon soidessa saman tien ylös aloittamaan päivän, enkä ole ikinä oikeastaan väsynyt. Aamut ovat ihania hetkiä ja ensimmäinen asia, mitä mahaan laitetaan on kahvi.
3. Pelkään ampiaisia ihan tajuttomasti. Niin paljon, että näen säännöllisesti painajaisia, joista lähes poikkeuksetta herään joko a.) huutaen tai b.) itkien. Kirjoitin myös ylä-asteella pelostani ampiaisiin kympin kirjoitelman, jonka äidinkielen opettaja luki ääneen luokalle. En tiedä miten se välttämättä liittyy asiaan, mutta ainakin pelko on ollut läsnä since 2007 ja siitä on seurannut hyvää koulussa.
4. Olen viides ja nuorin sisarus perheestäni. Minulla on isoveli ja kolme siskoa. Lisäksi minulla on pikkuveli isän puolelta, joka on muuten sairaan hauska tyyppi (ja sillä tavalla cool, että tuskin ikinä lukee mun blogia, mutta jos niin sattuisi käymään, niin terkkuja!). Siskot ja veli kouluttivat minusta ihan normaalin tyypin, mutta he silti kantavat harteillaan sitä taakkaa, että kaljaa en ole ikinä oppinut juomaan; “meidän moka, kouluttaminen jäi kesken”.
5. Olen ollut 9-vuotiaasta saakka kasvissyöjä. Päätöksen tein ihan itse ja vieläkin nousee verenpaine, kun muistelen niitä satoja kysymyksiä, joihin pikkutyttönä jouduin vastaamaan. Terkkuja mm. terveydenhoitajalle, joka väitti murrosiän jättävän tulematta ja kasvun pysähtyvän, kun en saa proteiinia ja kaikkea muuta yksisarvisen hiukkasta, mitä on vaan lihassa. Murrosikä oli ihan yhtä vaikea kuin kaikilla muillakin teineillä, mutta kasvaminen sentään teki sen, että sai syödä herkkuja mahansa kyllyydestä.
6. Minulla on nimitraumoja. Lapsen suuhun vaikea nimi ja lisäksi R ja S vika tekivät sen, että pikkutyttönä olin monelle Tallotta. Kyllä kyyneleet karkasivat silmistä, kun yritin uudelle tarhantädille selittää nimeäni. “Mikäs sinun nimesi on?” “Tallotta..” “Ai Sara-Lotta?” “Ei! Ku Tallotta!” Pahinta oli myös se, kun käytiin joku nimikierros. Vielä senkin jälkeen kun opin ärrän ja ässän takeltelin nimessäni, koska traumat olivat niin kovat. Nykyisin on hauskaa, kun lapset yrittävät sanoa nimeäni – hauskin tähän asti on “Crocodile”.
7. Oikeastaan nimestä voisi kirjoittaa vielä toisenkin pätkän, se kun on epäselvä monelle aikuisellekin. Nimeni ei ole Sarlotta, Carlotta, Zarlotta tai Charlotte. Sentään passissa nimi lukee oikein! Kirjoitan sen tähän kerran, niin voidaan yhdessä harjoitella: Charlotta. Tunnistan itseni myös Charkusta tai Ceestä. Voidaan olla kavereita nyt.
8. Seuraa shokkipaljastus! Seurustelen kaksitoista vuotta vanhemman miehen kanssa. Ikäero näkyy meidän suhteessa lähinnä paperilla. En ikinä valinnut miestäni iän perusteella, vaan niin vain kävi. Me ollaan yhdessä ihan ällösöpöjä ja #couplegoals ja mitä näitä nyt on. Herkistyn heti, jos puhun jollekin meistä tai miehestäni, oon sillä tavalla ärsyttävän onnellisesti rakastunut.
9. Minulla on todella huono huumorintaju eikä mikään kertomani vitsi ole hauska, mutta jos eläydyn kunnolla niin onnistun naurattamaan yleisöäni. Huumori on yksi tärkeimmistä asioista elämässäni, enkä varmaan olisi tässä, jos en olisi saanut nauraa niille hirveimmillekin jutuille. Varsinkin perheen kanssa tulee heitettyä niin kamalaa läppää, että jos joku tuntematon kuulisi, niin pitäisi minua varmasti ihan hulluna.
10. Olen syntynyt Oulussa, mutta sisimmässäni olen helsinkiläinen. Tätä ei moni tiedä ja se aiheuttaa hämmennystä ja huvitteneisuutta esimerkiksi baarin ovilla. On ihan kiva, että juuret ovat Oulusta, mutta en silti ikimaailmassa haluaisi muuttaa sinne takaisin. Oulun murre tulee silti automaattisesti aina oululaisten seurassa, joten ihan täysin en ole sitä osannut kitkeä pois.
Sellaista! Kertokaa te nyt jotain itsestänne. Onko muita ampiaispelkoisia? Nimitraumoja?
